Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa.




tiistai 13. heinäkuuta 2010

Neljä päivää aikamatkaa

Sain viettää neljä päivää, kahden sisareni ja äitini kanssa lapsuuden kodissani.
En muista, että olisimme olleet lapsuuteni jälkeen, ihan vain me neljä kotitalossani.
Me jäimme mökkiin elämään aikanaan, kun isäni kuoli vain 48 -vuotiaana,
minun ollessani 7 -vuotias, nuorin sisareni 2,5 ja vanhempi 10.

Neljä päivää aikamatkaa, aikaan jolloin kesä oli perhosia, aurinkoa
hetki siinä olevassa, ei seuraavassa, tulevassa, murheissa, suunnitelmissa.
Päivät pumpulipilviä, aika jotain, jolle en tiennyt vielä nimeä.
Ikävä ja suru hetken häivä, joka oli jo menossa tultuaan, kääntyi vain ja käväisi.

Löysin lapsuuden kotini komerosta puisen laatikon, jossa isäni säilytti parran ajo välineitään. 
Kanteen sisäpuolelle isä oli kirjottanut nimeni, oi.. en ollut sitä aimmin nähnyt.
Silittelin tekstiä kauan, "viesti isältä" olisin niin halunnut tuntea isäni aikuisena,
viettää aikaa hänen kanssaan.
Isän ikävä siinä tuli, lapsenomaisesti ajattelin, jospa saisin tavata hänet edes yhden kerran vielä.
 Mitä sanoisin, kertoisin, kertomista olisi niin paljon, ettei siihen yksi tapaaminen riittäisi.
Jos saisin edes sanoa, että kaikki on hyvin.

Tätä polkua pitkin pinkaisin maailmaan, nuoruuden innolla, taakseni katsomatta.
Etsimään, onnelisuutta, rakkautta, elämää, vapautta kaikkiea jännittävää!
Juoksin tosi pitkän matkan, mutkan kautta, kuoppaista polkua, jossa satutin itseni pahastikkin.
Palasin takaisin ymmärtäen, onnellisuus ja vapaus ovat ihmisessä itsessään.
Rakkaus on kaikessa meitä ympäröivässä.

Äitini positiivinen elämän asenne, on ollut opettelemisen arvoista.
Kaikista sisaristani olen kiitollinen, heidän rakkauteensa saatan aina varauksetta luottaa.
Heidän seurassaan olen kokonainen, saan olla oma "hassu" itseni.

10 kommenttia:

  1. Kauniit kollaasit, kuvasi on aina niin kauniita.
    Mukava aikamatka, taas elin mukanasi.
    Iloista lempeää kesää, sitähän on vielä jäljellä onneksi :)

    VastaaPoista
  2. seijastiina, kiitoksia, kollaaseja on mukava tehdä. Valokuvia tulee otettua niin paljon, kollaaseissa voi laittaa enemmän esille. Ihanaa kun on vielä kesää jäljellä, syyskesän tummat illat. Niistä pidän myös, sytyttelen kynttilöitä, tunnelmoin.

    VastaaPoista
  3. Kauniita kollaaseja, kuin postikortteja.

    On varmasti ihanaa, kun on siskoja!

    VastaaPoista
  4. Anskukka, voisikin tehdä postikortteja, se olisi hauskaa. En osaa ajatella, elämääni ilman siskojani. Olemme niin läheisiä. Ehkä hyvien ystävien merkitys korostuu enemmän, ellei ole omia sisaria.

    VastaaPoista
  5. Tämä on ihana postaus-kokonaisuus, kuvien tunnelma niin herkkä!

    VastaaPoista
  6. Kauniit sanat ja kuvat.
    Tärkeitä aikamatkoja tällaiset. Eläydyin tähän, koska itse olen kokenut lapsuudessa vastaavaa, en koskaan saanut tutustua äitiini. Aina joskus näen hänestä unta, unessa olemme nykyajassa ja kaikki on niinkuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan, niinkuin elämä olisi jatkunut tähän päivään asti aivan normaalisti. Unen jälkeen on aina erikoinen olo. Ei surullinen, vaan jotenkin hämmentynyt.

    "Ikävä ja suru hetken häivä, joka oli jo menossa tultuaan, kääntyi vain ja käväisi."

    Todella kauniisti sanottu!

    VastaaPoista
  7. Mags, mukava kun pidit. Olen esteetikko, joka rakastaa kauniita asioita, sekä tunnelmia, hieman haikeitakin.

    VastaaPoista
  8. uuvana, kiitos kommentista. Joskus iskee menneen elämän, puuttuvan vanhemman, lapsuuden ikävä, liukuu kaipuun olotilaan, jossa mukana hiven surumielisyyttä. Lapsuus oli niin "kevyttä", kyynel poskella jo hymy ja ilo valtasi mielen.

    VastaaPoista
  9. Ihana postaus sinulta sisko mukavasta viikonlopustamme. Oli voimia antavaa vaihtaa ajatuksia kaikessa rauhassa. Kiitoshalit siitä.

    VastaaPoista
  10. Kaarnikka, halaus täältäkin. Yhteisiä voimien lataus hetkiä tarvitsemme kaikki, onneksi meillä on toisemme;)

    VastaaPoista