Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa.




sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Viikonloppuna

Viikonloppu oli sään puolesta loppujen lopuksi hyvä, vaikka aluksi näytti siltä, että on kylmää ja harmaata. Lauantain olimme retkellä sisareni kanssa Vuorresalon harjuilla. Koko päivä siinä meni, kuvailimme ja nautimme kauniista päivästä, keitimme nokipannukahvit ja söimme eväitä.

Pulputettiin ja parannettiin maailmaa, tulimme takaisin polkua pitkin pimeän hämyssä, punarinta lauloi niin huumaavasti ja samoin laulurastas. Jäimme oikein polulle seisomaan ja kuuntelemaan kaunista konserttia, kunnes..? kuului yhtä äkkiä joku kumma ärrpurr pusikosta. Aikaisemmin näimme siellä jonkun pyllyn? vilahtavan. Emme jääneet arvailemaan, mikä äänen sai aikaan, vaan astelimme hilppalujaa autolle. Laitan tästä retkestä, enemmän kuvia Alfheim valokuvasivulleni.



Sunnuntaina haravoin pihalla, oikein oli kaunis ja mukava ilma. Tuomessa oli jo pienet nupun alut, sinivuokot olivat tulleet esille kukkapenkissä.


Pellolla vesilammikossa oli vain lokkeja, viikolla siinä oli sorsia ja töyhtöhyyppiä, Lokki tuijottaa lammikkoon, aivan kuin ajattelisi "Kerro, kerro, kuvastin" .


Hyvää työviikkoa kaikille!

6 kommenttia:

  1. Hui! vaikka olenkin luontoon pihkassa (hih kiva ilmaus) niin ois voinu peljättää se pylly, en oo niin eräerämetsä taitoinen ihminen että haluaisin tavata esim otsoa tai kiukkusta uroshirvee sarvineen ihan lähietäältä. Senverran ovat kunnioitettavia otuksia,,ihania silti. Tietty jos siellä olikin joku metsien-mies kiukuissaan noitumassa kaikkia akkain kotkotuksia, niin se mielenosotus hälle suotakoon:)

    VastaaPoista
  2. En tiedä mikä ääni se oli, mutta meinaan kyllä mennä sinne samaan paikkaan vielä uudelleen retkelle monta kertaa. Hirville se maasto oli kyllä kovin kallioista ja rotkoista,mene ja tiedä mikä mölisi.

    VastaaPoista
  3. Veikkaan että se örisiä oli ihka oikea erauspentu, karhun siis.... ainakin se piti samanmoista ääntä, kun mökilläkin ölissyt otso. Se oli huippukruunaus meidän hienolle retkelle.
    (Vähän piti kyllä hiippailla reippaanpaa tahtia ne muutamat metrit autolle =)
    Kun Valoru tuulet tännepäin niin tuonne menemme hiippailemaan... siellä on ihanaa...

    VastaaPoista
  4. Ajattelin myös että karhuille siellä olisi oikein mainioita talvehtimispaikkoja, kun oli niitä luolia ja onkalloita vaikka kuinka.

    VastaaPoista
  5. Hui,karhut on kyllä ihania, mutta pelottaviakin! Ihana retki on teillä ollut! Nokipannukaffe ulkoilmassa on niin herkkua! :)

    Hauskaa vappua!

    VastaaPoista
  6. Anskukka! hei! kiva kun löysin blogiini. Retki oli ihana, saatiin kuvata oikein sydämen kyllyydestä. Ajatus nallukan naamasta, ei kyllä oikein ollut mukava.

    VastaaPoista