Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa.




keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Fasaani morsiamen surullinen loppu

Aikaisemmin lomaviikollani katselin, kuinka fasaanit tanssahtelivat ja kisailivat. Niillä oli kevättä rinnassa, seudun komein kukkofasaani pisteli parastaan.



Se oli valinnut tulevaksi morseimekseen kauniin kiiltävä sulkaisen fasaani neitokaisen, ahkerasti kukko tanssahteli, juoksi pää kenossa, kanan perässä, eikä päästänyt sitä hetkeksikään silmistään, voi sitä lemmen riemua.


Eräänä päivänä kukko kuitenkin oli taas yksin, se kipitteli ympärinsä paniikinomaisesti, silmät haritellen sivuille. Sen päivän jälkeen en nähnyt enää kiiltävä höyhenistä neitokaista.



Tänään kävellessäni, läheisen puron reunalla huomasin jotain erikoista, pajujen ja puskien oksilla tuulessa heilui höyheniä. Kun tarkastelin ympäristöä tarkemmin, huomasin maassa paljon fasaanin sulkia, jotka kiiltelivät auringossa, voi kuinka ne olivat kauniita. Olin aikaisemmin nähnyt, kanahaukan liitelevän monena päivänä, ympäröivien peltojen yllä,  luulen että nyt sillä oli vatsa täynnä.




Keräsin paljon mukaani höyheniä, niistähän voisi joskus tehdä jotain, tai ne ovat sellaisinaankin kauniita. Olin iloinen löydöstäni, mutta surullinen fasaani morsieamen kohtalosta. Fasaanikukko sen sijaan, patsastelee ja pörhistelee pihassa uusien morsiamien ympärillä, se tuskin muistaa enää, hohtava sulkaista neitokaista.







4 kommenttia:

  1. Melkoista draamaa... luonnossa asiat vaan tapahtuu ja elämä jatkuu, ei menneitä jäädä vatvomaan. Ei tahdo onnistua ihmisiltä ^^.

    VastaaPoista
  2. Tuuluska totta! näin on, ihmisten pitää niin käsitellä asioita, moneen kertaan, ehkä hyvä niin, käsittelemättömät asiat tahtoo jollain tapaa putkahtaa, milloin millaisenakin pään fiiroona tai kolotuksena.

    VastaaPoista