Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa.




torstai 30. joulukuuta 2010

Hyvää Uutta Vuotta!

Hyvää Uutta Vuotta kaikille !
Happy New Year!
Uusi Vuosi edessä, kuin puhdas paperiarkki,
piirrän sen elämän värein ja kiemuroin.
Kastelen kyynelin ja kuivatan lämpimin tuulin.
Vuoden lopussa akvarellini on valmis, kaunis, värikäs ja täysi.
-Valokki-

maanantai 27. joulukuuta 2010

Joulunhenki

Joulunhenki on pakattuna huolellisesti konttiin, pehmoisiin villahuopiin.
Siellä sen on lämmin ja hyvä matkustaa.
Joulun haltijatonttu vie sen takaisin tunturiin, jossa se kasvaa ja vahvistuu.
Tonttu istuu mietteissä tuijottaen lämpimään liekkiin, on surullinenkin. 
Hän jakoi niin paljon kuin jaksoi, hyvän hengen kiteitä ihmisten sydämiin. 
Niin moni sydän jäi tavoittamatta, taian ilolla liikuttamatta. 
Joulunhengen kiteet putoilivat kauppojen likuhihnojen väliin, tukahtuivat
muovikassien uumeniin. Lakaistiin stressin vimmassa hankeen. 
Valuivat väsyneestä mielestä, olemattomiin. Hukutettiin olueen, tai vahvempiin juomiin.
Haltijatonttu vie kuitenkin hengen takaisin tunturiin,
uskoen, ensi vuonna sen löytävän useampiin mieliin ja avoimiin sydämiin.
-Valokki-
Ps. Kuvan tonttu on äitini savesta valmistama.

torstai 23. joulukuuta 2010

Joulu saa tulla

Koristeet ovat asettuneet paikoilleen.
 Mehevän kinkun tuoksu leijailee uunista.
Astiat nököttävät valmiina pöydällä, 
odottaen maltttamattomana huomista juhlaa.
Joulu saa tulla.

Toivotan kaikille blogiystävilleni iloista ja mukavaa joulua!
-Valokki-

maanantai 13. joulukuuta 2010

Mitä joulu on?

Joulua on punainen,
sekä kultainen.
Hetket hiljaiset, piparin tuoksuiset,
hieman mausteiset.
Joulua on olo lämpöinen,
väri puhdas valkoinen, lumikiteiden
ja enkelin siipien.
Joulua on,
helke pienten tiukujen,
onni joka saapuu  hiipien.
Joulua on ,
paperiin kääritty rakkaus,
lahja, paketti, pakkaus,
jossa lämmin villasukka,
tai tuoksuva kaunis joulukukka.


Joulun tuoksuja ja värejä viikkoonne!
-Valokki-

maanantai 6. joulukuuta 2010

Pastellin sävyisiä pumpuliretkiä

Pastelliset pumpuliset hetket,
pienet levolliset kuvausretket.
 
 Luonto lepää uneliaana pehmoisessa peitossa
Kivaa rauhallista yhdessäoloa siskon kanssa, kuvaillen ja hiljalleen kävellen.
Kuvia enemmän valokuvasivuillani
Hyvää itsenäisyyspäivää ja tulevaa viikkoa!
-Valokki-

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Talviko väritön?

Pienet pikalenkit jatkuvat. Nappailin värejä taivaalta ja kokosin ne kasaan.

Lisää kuvia valokuvasivullani
Värikästä ja iloista loppuviikkoa kaikille
-Valokki-

maanantai 29. marraskuuta 2010

Kylmää ja kuuraista

Pieni lenkki kameran kanssa. En pitkälle päässyt jalat ovat kipeät.
Kylmää oli  -20 .Viima nipisteli poskia.
Heinät ja oksat kimmelsivät kauniisti auringossa.
Raikasta alkuviikkoa!

perjantai 26. marraskuuta 2010

Joulun odotus tunnelmaa

Hämärät hiljaiset päivät, joissa pieni ripaus jo joulun tuntua.
Piparin tuoksua, kynttilöiden pehmoista valoa.
Rauhallista, mukavaa viikonloppua!
-Valokki-

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Täydenkuun tarinoita: Huuhkajan kanssa kuun matkassa

Kuu lepää männynoksalla, se kaivelee hampaidensa välejä neulasilla.
Pitkästyneenä se pujahtaa verhon raosta huoneeseen, kulkee seinillä piirtäen valokuvioita.
Leikkii kattokruunun kristalleilla hippaa, pujahtaa seinälle taulun taakse. 
Saa sieltä pölyä nenäänsä, aivastellen äänekkäästi palaa huoneen keskelle.
Kysyy "Mennäänkö?"
Uneliaisuus painaa lämpimissä jäsenissä, en jaksaisi nousta.
Kuu ei vastaväitteistä lannistu, vaikka vedän peiton korvilleni. 
Seisoo sinnikkäästi sängyn vieressä ja rykii kurkkuaan säännöllisesti.
Estäen minua nukahtamasta. "No olkoon" huokaisen. 
Tuskin saan lausetta loppuun, kuu on jo napannut käsivarsilleen.
Viiletämme raikkaaseen yöhön. 
Olen hyvilläni, että puin illalla ylle pitkän yöpaidan ja villasukat.
Vauhdissa sain napattua mukaan sängyn päädyltä villapeiton. 
Heti ikkunasta ulos päästyään, kuu muuttuu taas isoksi valtavaksi mollukaksi.

Pihakuusen latvassa tapaamme huuhkajan.
Sillä on punaisessa nauhassa roikkuva, helistinkello kaulassa.
Huuhkaja katselee, pihalla hyppelevää jänistä.
Joka on tullut lintulaudan alle aterioimaan kauranjyvillä.
Huuhkaja pyytää saada lentää kanssamme.
Äänettömästi liidämme korkeammalle, maisema lepää hopeisessa unessa.
Taivaan tähtipeitto yllään.

Tiedustelen huuhkajalta varovaisesti, kaulassa riippuvan kellon tarkoitusta. 
Huuhkaja kertoo olevansa vielä nuori, vasta hiljattain saalistuksen alkuun päässyt.
Se oli niin mieltynyt, väijymään, hiljaa leijumaan äänetti uhriensa yllä.
Ihan huvikseen pimeydestä tupsahteli niiden niskaan.
Vaikka ei olisi ollut nälkäkään, se oli niin jännittävää.
Tällainen on eläinmaailmassa ehdottomasti kielletty, huvikseen tappamista ei hyväksytä.
"Metsästämme vain nälkäämme", sanoo huuhkaja, laskien nolona katseensa alas.
Varoituskello on nyt asetettuna huuhkajan kaulaan.
Vaikka sen vatsa kurisee jo nälästä.
Rangaistusaika ei ole vielä kulunut umpeen.

Saavumme ison pehmeän pilviutupeiton laidalle. 
Iloisesti kuu hypähtää sen päälle, kutsuen meitä vierelleen.
Kiipeämme lämpöisen upottavan peiton päälle.
Huuhkaja innostuu heittelemään kuperkeikkoja ja on pudota peiton reunalta.
Paikalle pyrähtää joukko tähtivalo-olentoja.
Ne tarjoutuvat tarjoilemaan meille avaruushile leivoksia ja lämmintä
utupisarateetä, hopeisista pikareista.Huuhkaja maiskuttelee hyvällä ruokahalulla.
Leivokset maistuvat pähkinältä, tee hunajaiselta.

Kuu tulee uneliaaksi lämpimästä teestä, olennot kietovat sen ylle utupeiton.
Ne avaavat, pilviharso sillan jota pitkin voimme laskeutua maahan.
Otan huuhkajan syliini ja liumme hurjaa vauhtia alas.
Huuhkaja jää vielä pihakuuseen sulattelemaan maukasta ateriaa.
"Ei ole hyvä lentää liian täydellä vatsalla", se sanoo.
Jätän ystäväni kuusen latvaan, menen sisälle ja pujahdan nopeasti peittojen väliin.
Röyhtäilen hieman, mietin unisena, mahtoivatkohan leivokset olla gluteenittomia.
Lämpö hiipii vartaloon, uni vie pehmeästi.
-Valokki-


lauantai 20. marraskuuta 2010

Hallan helminauhaa


Poukamassa meri hengittää, rauhallisesti.
Sen rinnanpäällä jäälautaset liukuvat edes takaisin hiljalleen.
Tuuli puhuu talvisia asioita, huulillaan hyytävä hengitys. 
Se on koristanut hallan helminauhoilla rannan kivet.
Aurinko lämmittää viellä tuulettoman rannan.
Ulapalla levottomat tuulen ratsut nelistävät aalloilla, kadoten horisonttiin.
 
Aurinko on väsynyt, vetää harmaan peiton ylleen.
Menee aikaisin levolle, väriraitoja ei jaksa värjäillä.
Kuurankellot kilisevät kivien välissä, ne soittavat talven säveltä.
Kirkasta ja raikasta, jossa on jäänsininen helinä.


 Raikasta viikonlopun jatkoa. Lisää kuvia voit katsella täältä
-Valokki-

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Valoa



Valoa jokaisen viikkoon, mieliin ja sydämiin:)
-Valokki-
ps. mallina pikkusisko Valoru, asu hänen valmistama ja suunnittelema. 

lauantai 13. marraskuuta 2010

Isä


Olisin niin halunnut tuntea sinut aikuisena.
Lapsen silmin sinut näin, vain muutamia vuosia lapsenasi olla sain.
Muistan kuinka turvallista oli kiivetä syliisi.
Kuunnella puhettasi. Olen surullinen, en muista enää ääntäsi.
Kasvosikin ovat haalistuneet, valokuvan miehenä olet nuori ja terve.
Voi miten hyvältä maistuivatkaan eväsvoileipäsi,
jotka olivat matkanneet mukanasi työpäivän voipaperiin käärittynä.
Säästit aina pienen palan kotiin.
Muistan kuinka olit usein sairas ja kärsit kovasti.
Kun lähdit viimeisen kerran, heilautit kättäsi, 
katsoit meitä kolmea pientä ovelle jäävää.
Näin usein unia kuinka tulit takaisin ja kuolemasi olikin vain väärinkäsitys.
Minulle on kerrottu, että muistutan sinua paljon.
Kuljet mukanani, muistoissani ja geeneissäni.
Kiitos elämästä isä.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Lumella kuorrutettu viikonloppu

Vietimme mökki viikonloppua. Luonto oli verhoutunut valkoiseen harsoon.
 Sunnuntaina aamulla paistoi aurinko upeasti. Pian kuitenkin paikalle seilasi tummia pilviä.
Iltapäivällä saimme sakean lumipyryn.

 Ehdin kuitenkin nauttia ulkoilusta ja kuvaamisesta monta tuntia.

 Kävin katsomassa rakkaassa sammalmetsässäni pikku puroa.
Puro oli jo vetäytynyt talvilepoon, pieni virta kulki puron pohjalla.

Lauantai-iltana taivaan väribaletti oli vaihteleva.
Lisää kuvia voit katsella halutessasi täältä
Voimia alkavaan viikkoon kaikille!
-Valokki-

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Hiekkaa

Nainen purkaa matkatavaroita mielessä lämmittää viellä muistot lomasta.
Vuoristomaisemat, sininen meri ja lämpöiset tuulet.
Aallot jotka huuhtelivat hiekka ja rantakiviä.
Matkatavaroissa kirjavat hellepaidat tuoksuvat aurinkorasvalle.
Paikallisen marketin pussiin märkinä, kiireessä sullotut uimatossut
 ovat jo alkaneet elämään omaa homeista elämäänsä.
Hetken nainen jo empii ajatellen heittää koko tossut roskiin. 
Hän kurkistaa niihin sisään varoen samalla nuuhkaisemasta tunkkaista ilmaa.
Tossujen pohjalla kimmeltää jotain, hiekkaa paljon kullankeltaista hiekkaa.
Hetken mielijohteesta nainen kaataa hiekat lasiseen pieneen pulloon.

Hiekat ovat jo lähes unohtuneet kun eräänä iltana nainen katsahtaa niitä.
Päivä on ollut raskas työssä, eikä kotonakaan ole helpotusta näkyvissä.
Hiekka kiteet kiiltävät kauniina pullon pohjalla.
Nainen nostaa pullon korvalleen, hän kuulee kohinaa joka voimistuu.
Meri laulaa kaunista hiljaista keinuvaa lauluaan.
Hän ummistaa silmänsä. Suolaisen tuulen maku tuntuu huulilla,
 se heittää hiuksia villisti. Iholla leikkii auringon lämpö.
Nainen avaa silmänsä, meri keinuu valtoimenaan. Vaahtoavat aallot juoksevat vastaan.
Hiekka jalkojen alla hohtaa valkoisena.

Pienestä lasipullosta tulee naisen pakopaikka,  pois kiireestä ja arjen ankeista vaatimuksista.
Hän matkaa joka ilta salaa takaisin lämpimän meren rantaan.
Nainen istuu hiekalla. Antaa aaltojen huuhdella jalkojaan, ne hyväilevät kuin lempeät kädet.
Hän katselee auringon laskua ja nukahtaa tähtien alle.

Se päivä oli erityisen raskas. Työssä aloitettiin  uusi projekti, hienoin visioin.
Monesko kymmenes? sitä hän ei jaksanut muistaa.
Puoliso oli jo aamulla tyytymätön ja moittiva.
Nainen yritti kehoittaa, ettei hän keskittyisi aina negatiiviseen.
Toivoi miehen kertovan välillä jotain hyvää ja positiivista.
Mies vastasi "No, kun sinussa ei kertakaikkiaan ole mitään hyvää".

Kyyneleet valuvat naisen poskille. Hän kohottaa pullon jälleen korvalleen ja matkaa kauas.
Illalla mies tulee kotiin, kiukkuisena.
Missä se nainen taas vetelehtii? Eikä mitään ruokaa valmiina.
Mies sivaltaa pöydältä lehdet ja niiden päältä pullon jossa hiekkaa lattialle.
Pullo hajoaa sirpaleiksi, hiekka lentää ympäri lattiaa.

Illalla  mies käy levottomaksi, kun naista ei näy.
Naista ei näy  sen jälkeen enää koskaan.

Eteläisen kalastajkylän rannalla mereltä myöhään palaava kalastaja näkee jotain kummallista.
Kuunvalossa tanssivan naisen.
Naisen pitkissä  hiuksissa kimmeltävät lukuisat kirkkaat meritähdet ja simpukankuoret.
Hän tanssii hiekalla laulaen. Hymyillen iloisesti  juoksee veteen.
Aallot nousevat, kiertyvät, muuttuen  hahmoksi, jolla kädet, jalat, vartalo.
Hahmo nostaa naisen käsivarsilleen, kuljettaa pitkin vedenpintaa ulapalle kadoten.

Vesi jatkaa ikuista kulkuaan.
-Valokki-
Osallistun tällä tarinalla pakinaperjantain haasteeseen Kiusattu



Alakulo

Harmaassa hiipii alakulo, tummien pilvien seassa.
Sujahtaa varkain mielen joka lokeroon, täyttäen sen.
Pyyhkäisten viimeiset valonsäteet,
mielen viimeisenkin kammarin nurkasta sammuksiin.
Ellet pidä varaasi, se voi jäädä sinne asumaan.
-Valokki-
Iloa alkavaan viikkoon kaikille!

lauantai 30. lokakuuta 2010

Vesi

Raikasta veden solinaa lauantai-iltaanne.


Kuvat otettu vanhasta roomalaisesta kylpylästä Kreikassa

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Luonto ja minä

Luonto riisuu turhasta tärkeydestä. Istuu viereen,  kysyy ystävällisesti"Mitä sinulle kuuluu?"

Sanoo "Kävellään ihan sinne asti, missä kellossa ei ole viisareita ja aika lakkaa olemasta.
Istutaan puun rungolle, vaaran kylkeen. Katsellaan ohikulkevia pilviä.
Haistellaan tuulen terveisiä suon laidalta. Sammalen ja heinien tuoksua.
Kuunnellaan puron kirkasta pisaroivaa laulua.

Takaisin palataan vasta sitten kun ei muisteta kiireen ja huolien nimiä."

Ja niin me tehtiin luonto ja minä.
-Valokki-

Uskalla

Usein pelkäämme uutta ja outoa, takerrumme vanhaan ja turvalliseen.
Vaikka tiedämme monen mahdollisuuden, kulkevan ihan ohitsemme.
Tarvitsisi vain astua, kulkea eteenpäin. Taakseen katsomatta, pelkäämättä.

Uskalla astua uusista porteista, vuosisatojen viisaus kulkee vierelläsi.
Uskallusta olla rohkea!
-Valokki-

maanantai 18. lokakuuta 2010

Mustaa ja Valkoista Patsas


 Muut mustavalkomaanantain haasteeseen osallistuneet löydät täältä

lauantai 16. lokakuuta 2010

Tunnelmointia ja kauniiden kirkkojen yksityiskohtia

Siniseen hämärään, sytytän kynttilät ja valot.
Lämmin valo ja varjot pehmentävät syksyisen maiseman.
Vedän jalkaan villasukat, kaadan kuppiin höyryävää teetä, mausteista.
Katselen kuvia matkalta. Kirkkojen ja  pienien kappelien koristelut olivat valtaisan kauniita.
Taidokkaita yksityiskohtia saattoi vain hämmästellä.

Rauhallista ja lempeää lauantai-iltaa kaikille!
-Valokki-


perjantai 15. lokakuuta 2010

Loman paloja ja tunnelmia

Illat  lempeää, tummaa samettia. Vienoja lämpimiä tuulenvireitä.
Jostain kantautuvaa kaunista musiikkia. Tuoksuja, maukkaita makuelämyksiä.
Kukkasia, aaltoja, auringon hyväilyä, lämpöä ja lepoa.



Nämä pienet kisut olivat niin suloisia, mutta saivat mielen vähän surulliseksi.
Olivatko katukisuja? miten niiden käy?

Retkikuvia vanhaan Milin myllylaaksoon löydät täältä
 Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille :)

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Tuuli tukassa, rantahiekkaa sukassa

Voin kuulla  kuinka aallot juoksevat kilpaa rantakiville. Auringon lämpö viipyy viellä iholla.
Hauska ja ikimuistoinen loma Kreetalla, Haniassa on takana. Mukavia muistoja kertyi paljon. 
Kuvia tuli nappailtua runsaasti. Laitan nyt vain ihan muutamia teille katseltavaksi.

Meri oli niin turkoosin sininen, vesi kristallin kirkasta.
Olisin voinut istua vaikka kuinka kauan, katsellen aaltojen ajatonta kulkua.
Pikkusisko nautti tuulesta, auringosta ja mahtavista aalloista.



Kukat kukkivat vielä kauniisti, vaikka Kreikassakin on jo syksy.

Pienet ihastuttavat kyläkujat kutsuivat kulkemaan kivetyksilleen.
Näin matkalla useita kauniita kirkkoja ja pieniä kappeleita. Olisin tahtonut kuvata ne kaikki, mutta siihen ei aika  olisi riittänyt.
Patsaita Kreikkalaisista tarustoista, saattoi ihailla ravintoloiden terassien sivustoilla.
Laitan lisää kuvia, kunhan ehdin niitä vähän lajitella.
Auringonlaskua Kreetalla voit ihailla täällä
Hyvää alkavaa viikkoa ja paljon aurinkoenergiaa lähettää teille kaikille!
-Valokki-